Sosiaalitäti möi minulle tapaamisen vähän väkisinkin – hyvä että möi, sillä hän heitti jo puhelimessa paljon juttuja, joita en osannut ottaa huomioon. Mutta kuitenkin menen paikalle hieman vastentahtoisesti, sillä koen että annan periksi jos alan ottaa vastaan sosiaalitukea – olkoonkin että olisin siihen kai oikeutettu.
Yön olen ollut töissä ja onnistuin jopa tekemään hieman tiliäkin, vaikka aluksi näytti aika pahalta. Nyt väsyttää, kun täytyy hoitaa näitä asioita ns. päiväihmisten aikoihin ja minä olen päässyt vasta ylös sängystä liian vähän unen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti