keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Vuokrat rästissä ja rahat muutenkin vähissä

Eilen iltapäivällä heräsin puhelinsoittoon – Sosiaalikeskuksesta otettiin yhteyttä vireillä olevan häätöni vuoksi. Pari viimeistä vuotta eivät ole olleet kovin hyvää aikaa minulla ja siksi talous on päässyt hieman pettämään. En juurikaan juopottele, en ole laiskuri tai muutenkaan ns. huono ihminen, mutta asiat ovat vain livenneet niin kaltevalle pinnalle, ettei elämästä tahdo välillä tulla yhtään mitään.

Suuresti minua hämmästytti sosiaalitädin soitto – ei heitä aiemmin ole juuri asiani kiinnostanut, vaikka minulle pitäisi myöntää jo Ulosottovirastoon kanta-asiakaskortti. Tällä kerralla tosiaan havaitsivat, että olen alaikäisen pojan yksinhuoltaja ja eihän sellainen sovi, että lapsi laitetaan kadulle vanhemman varattomuuden vuoksi. Pitäisi mennä huomenna keskustelemaan sosiaalitädin kanssa huonosta tilantestani, mutta asia ei oikein hotsita minua – sellainen kyykyttämisen tunne minulle on aina tullut, kun tuon puolen viranomaisten kanssa olen ollut tekemisissä. Köyhyys ei ole herkkua ja sosiaaliviraston luukulla työskentelevät ottavat siitä kyllä viimeisetkin ilot pois.

Viime yön olin taas töissä, mutta ei siitä juurikaan kostunut – rupiset 40 € käteen koko yön valvomisesta. Niille jotka vielä ovat kateellisia taksikuskeille, voin kertoa ettei tuo ala mitään kullan vuolemista ole. Ne harvat ajovuorot missä pääsee tekemään kunnon kassan, ne ovat kyllä niin kovaa painamista että tietää kyllä töitä tehneensä. Ja jos joskus onnistuu tienaamaan kunnolla, verottaja ja ulosottomies pitävät kyllä huolen ettei kukkaroon juuri ylimääräistä jää.

Nyt on takana ruhtinaallinen viiden tunnin uni. Piti herätä hoitamaan asioita, jotta saa edes tämän asunnon pysymään pään päälllä. Sukulaisilta onnistuin lainaamaan rahaa riittävästi vuokrarästejä varten ja soitot vuokranantajalle sekä ulosottomiehelle vaativat hyviä puheenlahjoja, sillä kyseessä oli sentään toinen häätö vuoden aikana.

Eilen luin jostain iltapäivälehdestä, että toimittaja onnistui kerjäämällä pääsemään n. 15 € tuntiansioihin – hemmetti, sehän oli paremmin kuin mihin minä onnistuin pääsemään taksia ajamalla. Pitäisiköhän vaihtaa alaa?

2 kommenttia:

  1. olen kans miettiny alan vaihtoa, kun bongasin tämän uutisen: http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=KAL_newssite%2FAMLayout&cid=1194683835501&p=1194596113763&packedargs=packedargs%3DAMArticleCommentThreadDetails%253AcurrentPage%3D3&pagename=KALWrapper

    VastaaPoista
  2. Daameille tuo on hieman helpompaa kuin minulle – keski-ikäiselle miehenköriläälle. Vaikka naiset joskus töissä hieman flirttaavatkin, en usko että minulla olisi juurikaan jakoa tuolla alalla. Ja preferenssiä en suostu vaihtamaan.

    VastaaPoista